Eihän sitä kukaan voi olla masentunut tai huonolla tuulella, kun ulkona on aivan täydellinen kevät sää. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, pinintäkään tuulen virettä ei käy, linnut laulaa ja lämpöasteitakin on muutama. Ihanaa!

Palaan tässä vielä viikon takaisiin tapahtumiin, jolloin meillä oli tanssiporukan kesken juhlat. Tanssia, ohjelmaa ja juominkeja oli riittävästi. Meidän sakilla tosin taisi käydä enimmäkseen niin, että istuimme pöydässä juopottelemassa ja satunnaisesti, joku kävi kääntymässä parin kappaleen ajan tanssilattialla. Itsekin tanssin todella vähän tuon illan aikana ja nekin vähät tanssin nallen kanssa. On se vaan niin kivaa ja meillä menee (mun mielestä) tanssit ihan kivasti yhteen. Ainakin nyt se rumba, jota ollaan treenailtu.

Noh, illan edetessä sitten tuli ilmi, että osa porukasta oli lähdössä kaupungille baariin ja niinpä minäkin sitten ilmoitin kotijoukoille, ettei tarvitse tulla hakemaan ja hyppäsin kaupunkiin menevään autoon yhdessä nallen kanssa. Menimme sitten kahdestaan yhteen baariin juomaan oluset. Siinä juteltiin hiukka henkeviäkin tästä meidän suhteesta ja siitä, ettei tule kummallekaan väärinkäsityksiä. Tarkoitus, kun ei ole rueta mihinkään suhteeseen tahi parisuhteeseen keskenämme. Vaikka niin kovin ihastunut häneen tällä hetkellä olenkin. Meidän parisuhde olisi vain käytännössä ja teoriassa täysin mahdoton yhtälö, turha edes yrittää. Ja molemmat tiedämme sen kyllä, enkä edes usko, että nalle on yhtään minuun ihastunutkaan.

Kuitenkin siinä pääsi käymään vielä niin, että menimme samalla taksilla nallen luokse ja minä jäin sinne yöksi. Mitään ei kylläkään taphtunut, sen verta olimme huppelissa molemmat. Aamulla oli kyllä pientä yritystä seksin suhteen, mutta lievähkö krapula pilasi ne yritykset het alkuunsa. Niinpä nalle sitten tyytyi sormeilemaan minua ja paransi sillä tavoin krapulaista oloani aika tehokkaasti. Ihan hyvä aamun alku oli kyllä sekin.

Sen jälkeen olimme maanantaina tanssimassa rumbaa yhdessä, mutta muuten on taas ollut ihan hiljaiseloa.

Eikä oikein elämäni miehenkään kanssa ole ollut mitään kummempia viritelmiä. Ukko karkasti pääsiäisnoitia karkuun mökille, eikä taaskaan ottanut minua mukaan. Hiukka meinasi kärähtää taas mulla pinna, mutta nyt se on jo lieventynyt. Aurinko se on, joka ihmisen mielen parantaa.

 

Työ tosiaankin vaatii veronsa. Eipä pehemmin jaksa iltaisin koneen äärellä näpytellä. Ja sitäpaitsi työ haittaa perinteisesti jo harrastuksiakin... Höh! Nyt ois nimittäin päällänsä aivan kauhea himo opetella tanssia, tekniikkaa ja tyyliä erityisesti. Perusaskeleet ja kuviohärdellit alkavat olla jo sen verran hyvin hallinnassa, että vaikeustasoa on lisättävä jonnekin muualle.

Tänään ei kuitenkaan tanssita vaan seurataan silmä tarkkana jääkiekkoa ja kiljutaan ääni käheäksi. Ihanaa! Sm-liigan pelistä on siis tietty kyse. Ja kyllä tottakai sitten, kun mm-kisat alkaa, istutaan illat tiiviisti, perinteiseen tyyliin Baileys pullon kanssa, television äärellä kannustamassa suomileijonia. Sen verta penkkiurheilijahenkeä minustakin aina löytyy, että innostun jääkiekosta. Jalkapallo ei taas kiinnosta tippaakaan, eikä formulat.

Mutta nyt alkaa fiilis olemaan jo niin kuuma, ettei tästä kirjuuttelustakaan meinaa enään tulla yhtikäs mitään. Jee, Jee!

Huh huh, onpa ollut arkisin melkoista hulabaloota töissä käyminen. En ole jaksanut tännekään mitään kirjoittaa. Ei sillä, että jotain ihmeellistä olis edes tapahtunut. Töitä, töitä ja töitä... niin ne päivät kuluu. Töiden jälkeen iltaisin on niin poikki, ettei jaksa tehdä enään mitään. Sitä vaan leiriytyy sohvan nurkkaan loppu illaksi.

Oon mä tanssimassa kuitenkin käynyt. Niin, että jalat on ihan kipeenä nyt. Se voi tosin johtua myös portaiden edes takaisin juoksemisesta. Tanssimiseen on synttynyt nyt oikein kunnon kipinä, vaihteeksi. Saa nähdä sitten kauanko se jaksaa loistaa.

Nallen kanssa on tahti vähän hiipunut. Toisaalta olen siitä hiukkasen harmissani, mutta toisaaltaan en. Taidan olla aika paljonkin häneen ihastunut ja siinä taas ei ole mitään järkeä. Sen vuoksi ehkä onkin ihan hyvä, ettemme ole nyt niin usein tavanneet. Toisaalta oishan se mukavaa toisen kainalossa nukkua. Olin hänen luonaan viikko sitten yökyläilemässä ja tällä kertaakin vain nukuimme. Olenkohan mä oikeasti huono sängyssä? Nallukka oli kyllä illan jääkiekkoplein jälkeen pikkuisen isommassakin tuiterissa, joten laitetaan se nukkuminen siihen piikkiin. Ei tule mulle niin paha mieli.

Vielä kaksi aamua ja sitten viikonloppu onkin täynnä tanssia. Tanssin päivät ja tanssin yöt, niin kuin laulussakin sanotaan. Ihanaa! Toivottavasti kunto, ja jalat, kestää.

Päivät raataa töissä ja illat happanee yksin kotona. On tämäkin elämää. Nallestakaan ei ollut kuulunut mitään, niinpä minä sitten sorruin kysymään haluaisko hän seuraa. Ensin vastasi, että tule vaan. Pian kuitenkin tuli viestiä, että oli saanut kuulla työmaallaan alkavista yt-neuvotteluista. Kertoi, ettei ole kovin seurallisella tuulella ja pyysi tulemaan joku toinen kerta. Noh, ymmärrähän minä. Moisesta uutisesta on kenen tahansa mieli järkyttynyt ja varmasti stressaantunut. Jokainen purkaa sterssinsä omalla tavallaan. Siihen on ihan turha yrittää sekaantua, varsinkaan "ulkopuolisen"

Mua ressaa ainoastaan raha. Nytkin piti ruoka ostokset ja bensat maksaa visalla, kun ei vielä ole tullut tiliä. Kyllä se vähän niinkin on, että kun työt lisääntyy, lisääntyy myös menot. Toki tuleehan sitä tulojakin, mutta alku on aika vähemmän rikasta. Ensin pitää tehdä muutama viikko sisään töitä ennen kuin ensimmäisen tilin saa ja usein sekin on vain muutaman päivän tili. Mulle onneksi tulee tili kaksi kertaa kuussa ja jo ensi viikolla ensimmäinen. Se tosin on sitten vaan neljän päivän tili. Noh, kait sillä pari kertaa käy kaupassa. Nyt on kuitenkin tankki täynnä autossa ja se oletettavasti ainakin parisen viikkoa riittää. Ellei ihan hirveästi tule ajamista. Töissä kyllä saa jonkin verran kaupungilla pörrätä edes takaisin. Tilanne on sielläkin kuitenkin rauhoittumaan päin, kunhan parin ihmisen vaje saadaan paikattua.

Elämäni mieskin soitti, eikä taaskaan aio tulla käymään. Eilen kävi kylässä ja melkein koko ajan istui tuppisuuna kiikkustuolissa. Oli ukolla työasioista stressi, yt:t sielläkin. Harmi homma. Ilmeisesti mykkänä yksin istuminen on aivan normaali miehinen tapa reagoida tressaaviin asioihin. Itse reagoisin aivan päinvastaisella tavalla. Kuten jo sanoinkin, kukin tavallaan.

Meneepä sitten tämäkin ilta tuolla olohuoneessa sohvalle leiriytyneenä. Nyt siinä onkin hyvä löhötä hyvällä omalla tunnolla koko ilta, kun on päivän tehnyt raskasta ruumiillista työtä ja saanut siinä samalla hyötyliikuntaa. Huomenna onkin sitten hulinata illalla. Ensin ois hammaslääkäri, siihen päälle kampaamo ja sitten vielä tanssireenit. Siinä se huominen ilta mukavasti meneekin ja sitten onkin jo perjantai. Meneepä viikot nyt nopeasti, kun on töissä. Ja kovasti olen toistaiseksi työstäni tykännyt. Nyt pitääkin ladata mp3 soitin täyteen musiikkia.

Meinaan työnteko. Töissä on ollut nyt koko ajan muutaman henkilön vaje, jota ei olla saatu vieläkään purettua, niinpä niillä töissä olevilla immeisillä, on sitten enemmän työtä. Tänään tein melkein 8,5 tuntia. Eihän se nyt mikään älyttömän pitkä päivä ole, mutta sanotaanko niin, että vähän vähemmänkin riittäis. Sitäpaitsi tuo siivoushomma ei kuitenkaan kaikista kevyemmästä päästä töitä ole. Siellä saa välillä mennä mopin kanssa puoli juoksua, että kerkeää tehdä kaiken sallitussa ajassa.

Nyt sitten, kun on saanut kupunsa ravittua, onkin jo ihan kaikkensa antanut olo. Eipä onneksi ihan hirveitä tarvitse enään tässä kotosalla tehdäkään. Toisaalta tekis mieli käydä jossain... Ei huvittais vaan istua täällä neljän seinän sisällä miettimässä ja murehtimassa.

Tosin, elämäni mies oli eilen ainakin sitä mieltä, että tulee käymään tänään. Eipä vain ole herrasta kuulununna yhtään mitään koko päivänä. Uskallan jopa vahvasti epäillä, ettei ole ollankaan tänne päinkään tulossa tänään. Sillä on varmasti jotain muuta tärkeämpää tekemistä, vaihteeksi...

Nallesta vois ehkä jotain kuuluakin. Laittelin eilen viestiä ja hän sitten illalla kyseli, että oonko menny tanssireeneihin. Oli kysymys aseteltu vähän siten, että rivienvälistä saattoi ymmärtää hänen halunneen mua käymään. Uskon, että jos oisin vastannut olevani reeneissä, olisi varmasti pyytänyt poikkeamaan kotimatkalla. Minä se vaan ilmoitin tylysti olevani niin väsynyt, etten edes kunnolla hereillä pysy. Ja niin kyllä olinkin. Eikä aikomukseni ollut olla tyly, toivottavasti hän ei ottanut sitä mitenkään vakavasti. Nyt kuitenkin odottelen, että ehkä kuulisin hänestä jotain. Se voisikin sopivasti piristää harmaata arkea, jos saisin käpertyä hänen kainaloonsa loppu illaksi...