Eräs harrastuspiireistäni tuttu mies pyysi minua luokseen teelle. Aavistelin hieman, että kyse voisi olla muustakin, mutta naisen vaistoni osui todella pieleen sillä kerralla. Vietimme mukavan tuokion keittiön pöydän äärellä jutellen niitä näitä ja lämmintä teetä siemaillen. Vielä kotimatkallakin ajattelin, että näinkö todella naisenvaistoni petti minut. Tilanteesta jäi hieman hämillinen olo.

Muutama päivä tuon jälkeen törmäsimme sattumalta jälleen harrastuksen merkeissä. Mies pyysi tulemaan kylään. Lupasin mennä. Siinä juotiin taas teetä ja juteltiin. Tunnelmassa oli aistittavissa lämpöä ja hienoista sähköä välillämme. Noustuamme pöydästä siinä luonnollisestikin kävi niin, että halasimme oikein kunnolla. Halasimme, hän rutisti minut suureen lämpimään syliinsä niin, kuin ei olisi saanut toista ihmistä halata vuosi kausiin. Ja kuinka se tuntuikaan hyvältä, niin hyvältä. Melkein olin jo kadottanut sen tunteen, kuinka ihanalta toisen ihmisen läheisyys voikaan tuntua. Seisoimme siinä sylikkäin pitkään ja hartaasti, hän silitteli selkääni verkkaisesti. Parran sänki kutitti poskeani ja minä painaiduin, jos mitenkään mahdollista, vieläkin lähemmäksi häntä. Suutelimme, voi kuinka suloista se olikaan. Niin hellää, varovaista ja tunnustelevaa. Mieleni valtasi lähes liikuttunut tunne, se tuntui niin hyvältä. Edellisestä kerrasta oli ehtinyt kulua jo ihan luvattoman kauan. Ja ei, naisenvaistoni ei pettänyt minua, tälläkään kerralla!

Mainittakoon tässä yhteydessä suhteestani entiseen mieheeni, ettei meidän suhde ole tällä hetkellä niin läheisellä asteella, että kovin kiihkeitä suudelmia vaihtaisimme. Suhteemme perustuu lähinnä kahvitteluun pari kolme kertaa viikossa. Ainoa tapa, jolla osoitamme jonkin asteista läheisyyttä toisillemme on puoliväkinäinen halaus ja pikainen pusu hänen lähtiessä luotani.

Olin suunnitellut viikonlopuksi iltarientoja itselleni ja perjantaina painin ajatuksen kanssa, lähteäkö vaiko ei. Tämä tuttu mies pelasti kiperän tilanteen ja pyysi minua katsomaan kanssaan leffoja ja tarjosi paikkaa viereensä yöksi ilman monimutkaisia ihmissuhdekuvioita ja ilman velvollisuuksia. Noh, hemmetti... sinne siis. Hetken aikaa piti mielessäni punnita vaihtoehtoja illan tulevasta kulusta. Edellisen tapaamisen myötä uskoin, että läheisyyttä olisi enemmänkin tarjolla.

Niinpä piti ehostautua oikein kunnolla. Eihän sitä viitsi vaatteitaan miehen edessä riisua oltuaan kuukausi kaupalla niin sanotusti talviteloilla. Äiti seuraili touhuiluani jokseenkin huvittuneen oloisena taustalta eikä siten ollut yhtään ihmetellyt myöhemmin lähettämääni viestiä, saattaa mennä myöhään- tai aikaiseen.

Tämä mies on oikein mukava. Ja ihanakin, hyvä kroppainen, lihaksikas ja komea. Itseäni reilun kymmenen vuotta vanhempi ja tosiaan harrastukseni kautta tuttu kaveri. Meillä oli oikein mukavaa leffojen katselua, kommentointia ja jutustelua. Sekä sitä kaipaamaani läheisyyttä. Hänen kainalossaan maailman murheet ja oma ahdistuneisuuteni unohtui täysin. Ihmetellä täytyy omaa avarakatseisuuttani siinä tilanteessa. Yleensä en pysty heittäytymään tilanteisiin tuosta noin vain. Nyt se kuitenkin onnistui täydellisesti.

Hän lämmitti saunan. Ihanaa, edellisestä sauna kerrastakin oli jo aivan liian kauan. Hän pesi selkäni, ihanaa. Kuumat, suuret, hellät ja levootomat kädet silittelivät selkääni, pakaroitani ja taisipa se käsi käydä hieman jalkovälin puolellakin. Hmm... kuumaa suihkuilua seksikkäässä seurassa ylipienessä suihkukopissa. Miksi ihmeessä en ollut hommannut tälläistä sutinaa elämääni aikaisemmin? Sitä sietää ihmetellä.

Vietimme siis yön yhdessä. Lievähköistä kalsarikänneistä johtuen yö kuluikin lähinnä ihan asiallisesti nukkuen. Hän taisi nukahtaa melkeinpä samoin tein, kun silmänsä ummisti. Itse makasin siinä sängyllä hänen hengitystään kuunnellen ja elämäni tarkoitusta miettien. Miten ihmeessä tässä näin oli päässyt käymään, että minä makaan ihan alastoma lähes tuntemattoman miehen sängyssä. Elämä on sitten välillä niin ihmeellinen. Kuinka tämäkin tapahtumaketju niin helposti sai alkunsa, ilman sen ihmeempiä ponnisteluja.

Nukuin todella huonosti, mutta silti olo oli jotenkin kummallisen hyvä. Aamun aikaisina tunteina kävimme molemmat hereillä useampaankin kertaan ja pian sainkin ihanan lämpimän miehen aivan lähelleni. Nukuimme toisiimme liimautuneina vielä muutamia tunteja ja sainkin herätä suloisiin sudelmiin tuon nallekarhun syleilyssä. Lauantai aamu alkoi oikein ihanasti ja kiihkeästi, kun purimme suurimpia patoutumia toisiimme. Olipa se mahtavaa!

Tämän jälkeen änkesimme vielä yhdessä suihkuun, siihen ylipieneen suihkukoppiin. Jälleen kerran sain erittäin perusteellisen selän pesun. Hmm... en koskaan ollut edes ajatellut, että voisin nauttia niinkin yksinkertaisesta asiasta, niinkin paljon.

Siinä vaiheessa, kun olin saanut vaatteet päälleni ja aamutoimet kylppärissä suoritetuksi, minua kutsui houkutteleva kahvin tuoksu keittiöstä. Ihana aamu sai siis jatkoa yhteisen aamiasen myötä. Lueskelimme myös päivän aviisin yhteistuumin. "Tähän voisi melkein tottua" hän sanoi... niinpä... Niin tosiaan voisi. Oli se niin kotoisaa.

Koko sinä päivänä en meinannut saada mieltäni kuriin. Ajattelin vain häntä ja kaikkea tapahtunutta. Ilman monimutkaisia ihmissuhdekiemuroita- kaikui päässäni. En kait vaan ollut päästänyt tunteitani tähän liiaksi mukaan. En, en mitenkään olisi voinut. Minähän sitäpaitsi olen edelleen ihan umpi rakastunut entiseen mieheeni. Tunnustan kuitenkin tuntevani vetoa tähän salaiseen nalleeni. Sehän lienee on ihan sallittua. Uskon ainakin, etten kovinkaan helposti rakastuisi häneen tai hänen kaltaiseensa mieheen. Olemme kuitenkin ajatusmaailmaltamme ja pohjimmiltaan muutenkin aika erilaiset.

Lauantaina olinkin sitten illan viihteellä, joka tosin oli kaikkea muuta kuin viihteellistä. Paikka oli täynnä humalaisia ja keski-iän ylittäneitä ukkoja, jotka hoippuivat seuraa hakien ympäriinsä häiritsemässä toisten rauhaa. Huokaus... onneksi musiikki sentään oli hyvää ja sitä oli ilo kuunnella.

Sunnuntaina en malttanut enään olla ottamatta yhteyttä tähän nalleeni. Hän oli ollut lauataina juhlissa ja arvasin hänen parantelevan krapulaansa kotosalla. En kuitenkaan arvannut, että hän kutsuisi minut taas luokseen. Menin kuitenkin, kun kerran pyydettiin. Olin hieman sekavissa tunnelmissa enkä tiennyt, mitä hän lauantai aamuisesta seksisessiostamme ajatteli.

Löysinkin erittäin krapulaisen nallen kotisohvaltaan toipumasta. Siihen oli hyvä kellistyä hänen viereensä seuraamaan kuorosodan finaalilähetystä. Jäi tosin se lähetys hieman toissijaiseksi siinä... pian hän ehdottikin, että josko menisimme makuuhuoneeseen katsomaan lähetystä loppuun. Olisi niin kiva makoilla sängyllä lähekkäin. Niinpä niin, lähekkäinpä hyvinkin. Lähinnä sisäkkäin...

Tähän voisin todeta, että sain ehkä elämäni tähän asti uskomattomimman seksikokemuksen. Upeaa! Ei voi muuta sanoa. Kiihkeää, intohimoista, mutta silti niin hellää. Ja kyllä, siinä oli tunnetta mukana. Olimme molemmat aivan hiestä märkiä ja todella kaikkemme antaneita sen jälkeen, ja niin täydellisen tyydyttyneitä. Huh... Ilmeisesti kokemus oli molemminpuolin aika saman suuntainen. Oletan näin.

Kyllä täytyy todeta, että olin todellakin sutinan tarpeessa ja pahasti. Tämä salainen seura on todellakin piristänyt mieltäni. Ainoa asia, joka pelottaa, on tämän salassa pysyminen. Liikumme kuitenkin usemmankin kerran viikossa samassa harrastuspiirissä, jossa tapaamme yhteisiä tuttaviamme. Molemmilta täytyy löytyä tarpeeksi pokkaa... Löytyykö sitä, jää nähtäväksi.

Nyt odottelen innolla, ottaako hän yhteyttä minuun. Itse en aio nyt tehdä aloitetta sen asian suhteen, vaikka tunnustan ekä hieman kaipaavani niitä ihania käsiä vaeltamaan vartalollani. Kukapa sitä ei läheisyyttä kaipaisi? Pelkkä ajatteleminenkin saa pulssini kiihtymään ja perhoset lentelemään vatsassani. Ehkäpä siirryn tästä tuonne keittiöön tiskaamaan ja viilentelemään levottomia ajatuksiani.