Eilen illalla sain tekstiviestin, tuletko yöksi viereen? Noh, sitähän tässä jo oli odotettukin. Siispä lähdin illalla nallen luokse yökyläilemään. Pääsin taas saunaankin, ihanaa. Kuinka sitä joskus on voinutkaan tottua elämään ilman saunaa? Ei mitenkään...

Minä kävin häneen ihan kuumana jo valmiiksi. Edellinen yökin meni ihan haroikoille, kun pyöriskelin vain sängyssä häntä ajatellen. Tää alkaa oleen jo vaarallista... Nyt oli tarkoitus nukkua ihan kiltisti, koska molemmilla kuitenkin oli aamulla aikainen herätys. Niinpä niin, vaan kuinkas sitten kävikään. Jotenkin en vaan yksinkertaisesti voinut pitää näppejäni kurissa siinä nallen kainalossa maatessani. Käteni eksyivät silittelämään jumalaisen lihaksikasta rintaa ja hypistelemään niitä rintakarvoja. Taisi se käsi käydä vähän alempanakin vatsan puolella. Eipä tarvinnut kauaa hipelöintiä jatkaa, kun huomasin ettei se nalle nukukaan. Miten niinkin pienistä asioista, kun toisen hengityksestä, voi jotain aistia? Hengityksestä kuitenkin aistin, että silittely oli tehnyt tehtävänsä. Joo ja mitä minuun itseeni tulee, yksi ainoa suudelma taisi tehdä tehtävänsä ja minä olin ihan sulaa vahaa...Ja ne kädet ihollani, huh, kuin miljoonia pieniä sähköiskuja. Jokainen kohta minusta haluaisi olla yhtä aikaa niiden käsien alla. Kiihtymys iksee minuun aina niin rajusti, koko kroppa tärisee ja hengitys katkoilee. On se vaan kuitenkin aika ihana tunne. Ihanaa oli myös rakastelumme. Huokaus... täällä ollaan pilvessä vieläkin.

Vaikka aamu olikin hävyttömän aikainen, sain kuitenkin herätä nallen vierestä ja käpertyä kainaloon vielä hetkeksi ennen ylös nousua. Voiko päivä enään paljon paremmin alkaa? Sinne minä jätin nallukan nukkumaan vielä, kun itse säntäsin töihin kuudeksi. Aamulla ei väsyttänyt tippaakaan. Sain kait illalla sen verran energiaa, että sillä jaksoi koko päivän. Nyt alkaa olemaan jo aika naatti olo.

Eiköhän tuolla elämän eliksiirillä, jota häneltä sain, jaksa kuitenkin vielä illan valvoa ja mennä sitten tyytyväisenä nukkumaan.