Itsestään on aina niin vaikea kirjoittaa mitään. Kun joku kysyy, millainen ihminen sinä olet, siihen vastaa yleesä automaattisesti- no, semmoinen ihan tavallinen. Niin, sellaisena ihan tavallisena itse itseni koen, jos nyt tavallista ihmistä on olemassakaan. Kaikillahan meillä on omat oikkumme.

Olen perheemme esikoinen ja ainoa tyttö. Isän lellikki, tai ainakin silmätikku olin lapsena. Vartuin kahden pikkuveljen kanssa ja meillä oli oikein ihana lapsuus. Leikimme paljon yhdessä ja jaoimme saman makuuhuoneenkin usean vuoden ajan. Minulla oli paljon kavereita lapsena. Harrastusten myötä niitä tuli lisää, mutta muutama valikoitui oikein sydänystäviksi. Harmi, että nyt myöhemmin olem menettänyt läheisen kontaktin heihin.

Koulu sujui keskiverto oppilaan tasolla. Lukion kahlasin läpi väksin, mutta ylioppilasta minusta ei tullut koskaan. Heti lukion jälkeen olin melkein vuoden päivät töissä. Siihen aikaan vietin melkoisen railakasta seurapiiri elämää ja minua ei juuri iltaisin kotona nähty. Myöhemmin löysin poikaystävän, jonka myötä elo rauhoittui kummasti.

Sitä liittoa kesti reilun kaksi vuotta. Sen jälkeen päätin vaihtaa maisemaa ja muutin etelä-suomeen opiskelemaan. Tapasin siellä erään kivan pojan, jonka kanssa asuin 3 vuotta. Sitten meni sukset ristiin ja minä palasin takaisin kotikonnuilleni, jossa siis edelleenkin olen.

Palattuani tänne takaisin, tutustuin elämäni mieheen. Hänen kanssaan kaksi vuotta sujui hyvin, sitten erosimme. Ja nyt siis yritämme laihoin tuloksin viritellä suhdettamme uuteen uskoon. Jää nähtäväksi, tuleeko tästä koskaan mitään.

Olen nyt ollut 7 kuukautta työttömänä ja töitä ei tahdo löytyä millään. Nyt hakutilanne on kuitenkin parempi kuin muutama kuukausi sitten. Kesätyöpaikat ovat jaossa ja niitä näyttäisi kuitenkin olevan ihan entiseen malliin.

Asustelen siis äitini luona, kuten tuossa taustaa-postauksessa mainitsin. Tarkemmin siis äidin ja hänen miehensä kanssa. Meillä on onneksi iso talo, jossa kaikille on tarpeeksi tilaa. Minulla ja äidillä on aina ollut hyvät ja läheiset välit ja tulemme erittäin hyvin toimeen keskenämme. Niinpä tämä asumisjärjestely on toistaiseksi toiminut ilaman suurempia ongelmia. Toki pientä kränää välillä on.

Koen elämäni aika tyhjäksi tällä hetkellä ja kaipaisin tosissaan jotain sisältöä tähän. Onneksi hyvä harrastuspiristää mieltä ja sen parissa voi viettää aikaa melkeinpä joka ilta.