Tänään tulee kuluneeksi 7 kuukautta siitä, kun jäin työttömäksi. Koko tuo aika on mennyt täydellisessä sumussa. Sitä vaan yrittää rämpiä elämässään eteenpäin, vaikka väkisin. Jokainen aamu on edellistä ahdistavampi, ja jokaisena iltana unen saaminen kestää edellistä kauemmin.

Tänään oli taas se päivä, kun oli pakko käydä työkkärissä ilmoittamassa olevani edelleen työtön. Nuivan oloinen täti tiskin takaa viittasi istumaan ja vuoroani odottamaan. Siinä istuessani ajattelin, kuinka ankea ja ahdistava paikka koko työvoimatoimisto on. Ovesta lappoi sisään monen sortin kulkijaa, joista suurin osa jäi myöskin istumaan omaa vuoroaan odottaen. Äkkiä katsottuna yksikään heistä ei näyttänyt elämäänsä tyytyväisiltä. Nuoria poikia piiloutuneina lippalakkiensa alle ja nuori äiti kiljuvien tenaviensa kanssa.

Kun vihdoin tuli vuoroni, huoneessa odotti, jos mitenkään mahdollista, vielä edellistäkin nuivempi täti. Siinä ei montaa sanaa tarvinnut vaihtaa, onneksi. Uusi aika korttiin ja onnea työnhakuun, niin se vaan aina menee. Se on niin masentavaa!

Kotona aukaisin tietokoneen tarkistaakseni työkkärin sivuilta uudet avoimet työpaikat. Ei mitään, ei siis kerta kaikkiaan yhtään mitään sellaista, jota itse voisin hakea. Toivonkipinä sammui syttyäkseen jälleen huomenna loistamaan.

Jotenkin siinä aina käy niin, että suurimman osan päivästäni istun tässä tietokoneen ääressä murehtimassa elämäni tyhjyyttä. Facebook on korvannut lähes täysin kaikki sosiaaliset kontaktini kavereihin. Enään ei laitella edes tekstiviestejä ja kysellä kuulumisia. Sen kaiken voi niin helposti tehdä netissä. Facebookista näkee yhdellä silmäyksellä, missä kukanenkin on menossa ja mitä tekemässä. Jopa messenger on hiljentynyt...

Toki minulla on oikeitakin sosiaalisia kontakteja ja aitoja ihmisiä ympärilläni. Harrastukseni merkeissä tapaan paljon ihmisiä. Heistä osa on jo hyviäkin tuttuja kanssani, ystäviä ja kavereita. Osa on myös tuntemattomampia, mutta kenties voisin yrittää sosiaalistaa itseäni hieman lisää ja pyrkiä tutustumaan uusiinkin ihmisiin.

Kaikenkaikkiaan tämän päivän mielialamittari on hiukan laskujohteinen. Toki päivää on vielä pitkästi jäljellä, ja mitä vain voi sattua. Niitä sattumuksia jään odottelemaan.