Olen kaksi vuotta sitten eronnut elämäni miehestä, jonka perään haikailen edelleenkin. Tilanne ei ehkä ole ihan täysin mahdoton, koska pidämme säännöllisesti yhtetyttä toisiimme ja yritämme saada suhdettamme toimimaan uudelleen. Muutamia mutkia on kuitenkin matkassa ja niistä olisi ensin selvittävä.

Minun piti toissa kesänä muuttaa väliaikaisesti äitini luokse asumaan, koska olin menossa kesäksi toiselle paikkakunnalle. Noh, väliaikaisuus on hieman venähtänyt ja edelleenkin tässä äidin nurkissa oleskelen. Se tuo tiettyä jännitettä elämään... niistä kertoilen sitten, kun jotain on taas mielenpäällä.

Minulla on tässä eräänlainen kodin hoitajan osa. Ruoanlaittoa, tiskausta, pyykkäystä ja siivoamista. Mitäpä sitä ei ilmaisen leipänsä eteen tarvitsisi tehdä. Silti koen, että elämäni on täysin tyhjää ja vailla minkäänlaista sisältöä. Tähän pitäisi saada jonkinlaista säpinää aikaiseksi.

Mutta ei se auta, tiskivuori keittiössä ei katoa minnekään niin kauan, kun tämä neiti vaan istuskelee tässä koneen ääressä. Tiski kutsuu...