Ajatella, kello ei vielä ole puolta kymmentäkään ja minä tässä jo koneen äärellä istuskelen. Nyt on maailmankirjat kyllä todella pahasti sekaisin. Siis, minähän en yleensä edes harkitse heräämistä ennen kymmentä, saatikka että olisin noussut jo ylös. Tähän aikaan minulla on tapana kääntää kylkeä ja kaivautua entistä syvemmälle ihaisen suuren peittoni uumeniin. Ja ei, se ei edes ollut tuoreen kahvin tuoksu, joka minut näin hävyttömän aikaisin sai liikkeelle, vaan aivan hillitön yskänpuuska. Ilmeisesti jokin mikroskooppisen pieni hiukkanen yritti tunkeutua suoraan henkitorveeni herättäen minut silmänräpäyksessä tunteeseen, etten saa henkeä. Minuuttien kakomisen jälkeen, kun henkikin vihdoin kulki normaalisti, ei sitten jostain syystä enään tuntunutkaan niin hyvältä kaivautua peiton uumeniin. Yritin kyllä, mutta tulokset jäivät kovin laihoiksi tällä kerralla. Aamuisin alkaa olemaan jo niin valoisaakin, ettei sitten enään saa unta, kun kerran on joutunut silmänsä aukaisemaan.

Syy siihen, miksi olen koneella näin aikaisin on hyvin yksinkertainen. Eilen illalla meillä päätti nettiyhteys sanoa sopimuksensa irti. No hyvänenaika, eihän sitä tälläinen nettiriippuvainen mitenkään pärjää ilman nettiä. Paniikkia pukkasi jo illalla. Aamulla tietenkin ensimmäisenä kone päälle ja kokeilemaan toimiiko yhteys. Ainakin toistaiseksi se toimii... Syvä huokaus ja kiitos sinne jonnekin!

Mutta joo, ei se tämäkään päivä lähde käyntiin ilman suurta kuppia höyryävän kuumaa teetä ja tuoretta päivän aviisia. Siinä se seuraava tunteroinen mukavasti vierähtääkin. Muutenkin on paljon hommia tänään, joten eiköhän luvassa ole ihan kelpo päivä.

Ainakin näillä näkymin tämän päivän mielialamittari voisi olla jopa nousu suunnassa.

Ai niin, ja edelliseen postaukseen viitaten, hän ei ole ottanut yhteyttä. Olen ehkä aavistuksen pettynyt. Emme kuitenkaan ole sopineet mistään säännöllisistä tapaamisista emmekä mistään muustakaan. Ilman velvollisuuksia siis... odotan kuitenkin toiveikkaana!