Meinaan työnteko. Töissä on ollut nyt koko ajan muutaman henkilön vaje, jota ei olla saatu vieläkään purettua, niinpä niillä töissä olevilla immeisillä, on sitten enemmän työtä. Tänään tein melkein 8,5 tuntia. Eihän se nyt mikään älyttömän pitkä päivä ole, mutta sanotaanko niin, että vähän vähemmänkin riittäis. Sitäpaitsi tuo siivoushomma ei kuitenkaan kaikista kevyemmästä päästä töitä ole. Siellä saa välillä mennä mopin kanssa puoli juoksua, että kerkeää tehdä kaiken sallitussa ajassa.

Nyt sitten, kun on saanut kupunsa ravittua, onkin jo ihan kaikkensa antanut olo. Eipä onneksi ihan hirveitä tarvitse enään tässä kotosalla tehdäkään. Toisaalta tekis mieli käydä jossain... Ei huvittais vaan istua täällä neljän seinän sisällä miettimässä ja murehtimassa.

Tosin, elämäni mies oli eilen ainakin sitä mieltä, että tulee käymään tänään. Eipä vain ole herrasta kuulununna yhtään mitään koko päivänä. Uskallan jopa vahvasti epäillä, ettei ole ollankaan tänne päinkään tulossa tänään. Sillä on varmasti jotain muuta tärkeämpää tekemistä, vaihteeksi...

Nallesta vois ehkä jotain kuuluakin. Laittelin eilen viestiä ja hän sitten illalla kyseli, että oonko menny tanssireeneihin. Oli kysymys aseteltu vähän siten, että rivienvälistä saattoi ymmärtää hänen halunneen mua käymään. Uskon, että jos oisin vastannut olevani reeneissä, olisi varmasti pyytänyt poikkeamaan kotimatkalla. Minä se vaan ilmoitin tylysti olevani niin väsynyt, etten edes kunnolla hereillä pysy. Ja niin kyllä olinkin. Eikä aikomukseni ollut olla tyly, toivottavasti hän ei ottanut sitä mitenkään vakavasti. Nyt kuitenkin odottelen, että ehkä kuulisin hänestä jotain. Se voisikin sopivasti piristää harmaata arkea, jos saisin käpertyä hänen kainaloonsa loppu illaksi...